Käytiin lauantaina taippareissa ja jo etukäteen ajattelin että nyt saadaan vihdoin jotain aiheellista kirjoitettavaa blogiin, meni läpi tai ei. Eihän ne nyt sitten menneet läpi, mutta jälkipolville kerrottavatkin jäivät tällä kerralla vähäisiksi. Taippariepisodi kului kutakuinkin näin: Oltiin iltapäivän toinen koirakko, eli alun ilmoittautumisen ja sosiaalisen käyttäytymisen jälkeen siirryttiin odottelemaan odotuspaikalle omaa vuoroa. Kun kutsu kävi, siirryttiin suorituspaikalle, kuunneltiin vesityön alkubrieffaus ja aloitettiin. Lokki veteen ja käskyä koiralle, joka ei kai sitten ollutkaan yhtä valmis kuin ohjaaja. Luvan saatuaan lähti heti, mutta matka tyssäsikin rantaveteen. Se ei vaan päässyt siitä eteenpäin, itseluottamus loppui kesken tai koejänskätyksessä pääsi unohtumaan miten uidaan. Yritti siis useamman kerran lähteä uimaan, ja tuomari heitti vielä lokin maallekin jotta nähtiin oliko ongelma riistassa vai uimisessa. Ei suoraan tarttunut lokkiin, mutta nosti sen kuitenkin hieman avustettuna ja toi puoleen matkaan. Eipä siis sekään ollut turhan mallikas suoritus, mutta selkeästi suurin vaikeus oli tällä kertaa uimaan lähdössä.

Koehan toki keskeytettiin tässä vaiheessa ja tuloksena oli NOU0. Yleisvaikutelmaan kirjattiin "Rauhallisen oloinen koira, jonka valitettava kieltäytyminen vesityöstä aiheuttaa kokeen keskeytymisen." Harmitus oli toki suuri, ja erityisesti koska nyt koko koe tyssäsi heti alkuunsa. Yhtenä jännittävimpänä osana olin odottanut koepäivältä näkeväni kuinka Tarmo suorittaa tehtäviä, erityisesti hakua, uudessa paikassa ja koetilanteessa. Nyt se jäi selvittämättä, ja voi vain arvailla kuinka paljon loppujen lopuksi juuri se erilaisen tilanteen jännäily ja koiran epävarmuus vaikuttivatkaan kieltäytymiseen.

Mieleen jäi taipparipäivältä kuitenkin toinenkin juttu, ja se oli Tarmo käytös koepaikalla. Tämän sisäistäminen kestikin pidempään, sillä käytöksessä ei ollut mitään ongelmia. Se oli siis vähän niin kuin sen pitäisikin olla: hyvää ja rauhallista. Tätä miettiessäni se vain muutamien kuukausien takainen sikailu ja yleinen levottomuus tuntui hätkähdyttävän kaukaiselta. Helposti sitä tottuu hyvälle ja unohtaa kuinka se sama koira on osannut härvätä tasan jokaisen luppohetken vain joku aika sitten!


Mitä pidempään koetta pyörittelee mielessä, harmitus jää taka-alalle. Tässä nyt pääsi näkemään kuitenkin aika hyvin koiran tämänhetkisen tason, joka ei selvästi ole riittävä itsevarmuuden osalta. Päällimmäisenä onkin vain tyytyväisyys kelvosta käyttäytymisestä - selvästi kuitenkin jotain on mennyt perille. Tällä uudella puhdilla treeneissä jatketaan muuttujiin totuttelua ja lisätään koemaisia harjoituksia. Lisäpanostuksena täytynee tsekkailla myös erilaisia rantoja niin pitkään kuin kelit vielä sallivat. Taipparimahdollisuuksia ei enää tälle vuodelle ole meidän osalta, joten seuraavaa kautta odotellessa!

Vaikka blogin perusteella ei ehkä äkkiseltään niin ajattelisikaan, me myös treenataan. Treeniblogin päivittämisen jälkeen ei oikein enää kehtaa jäsennellä toista, julkaisukelpoista tekstiä. Nyt viimeisimpänä takana ovat kuitenkin erittäin hyvät nome-treenit, joista kelpaakin ehkä kirjoitella. Sillä kuten aina, osaavampien koirien työskentelyn seuraaminen oli antoisaa, mutta myös oma vuoro oli tänään oikein onnistunut. Tämä korostui varsinkin viimeisimpien, ei niin onnistuneiden riistatreenikokemuksien valossa. Viimeisimmällä kerralla kun teimme taipparimaisen hakuruudun variksilla Tarmo kävi siis tsekkaamassa kaikki linnut läpi ennen kuin suostui tuomaan ensimmäistäkään. Ja seuraavaksi, kun ajattelin puuttua asiaan yhden variksen ruudulla, se ei sitten nostanut lainkaan varista.

Aloitettiinkin tällä kertaa variksella, heittämällä se kuin taipparien hakuruudun alussa. Eikä nyt linnun kanssa tarvinnutkaan epäröidä, vaan se palautui nopeasti käteen. Seuraavaksi hakua, edelleen kuitenkin sillä yhdellä riistalla, ja ylösotto oli yhtä lailla spontaani kuin heitossa. Palauttaessa vain taisi tökätä itsensä johonkin, koska kiljahti ja pudotti variksen. Kehotuksella kuitenkin kävi hakemassa ja toi perille asti, ja tarkastuksen myötä koirakin vaikutti kaikin puolin ehjältä. Suhtautuminen riistaan oli kaikin puolin positiivinen yllätys, mutta toisaalta olisi myös ihan kiva tietää mikä siinä välillä mättää.

Jatkettiin tehtäviä vielä riistalla kun se kerran oli sulatettuna, joten seuraavaksi linjaa motivoituna. Viimeisimmästä linjatreenistä oli kerennyt jo vierähtää jonkun aikaa, joten alkuun kieltämättä mietitytti kuinkahan se onnistuu. Ilmeisesti oli kuitenkin hyvin muistissa sillä  myös linja sujui oikein mukavasti. Seuraavaksi yhdistettiin kaksi ykkömarkkeerausta veteen damilla, joiden välissä linja tuttuun paikkaan varikselle. Selkeästi nyt pinnalla ollut vesityöskentely näkyi ja odotusarvo päästä noutoon oli sen verran suuri että olisi varmasti karannut noutoon, ellen olisi ottanut Tarmoa varmuuden vuoksi taippariotteeseen. Samoin linjalle lähetys vaati huomion herättelyn ennen kuin uskalsi lähettää linjalle pois päin vedestä. Vesityössä oli kuitenkin mukava huomata, että uimatyyli oli kohdillaan, muutamaa alun pärskäytystä lukuunottamatta!

Näiden treenien onnistumisista huolimatta myös puutteita nousi esiin. Noin yleisesti ottaen selkeimpänä oli tällä kerralla tehtävien välissä toimiminen. Vaikka käytös sinällänsä on ihan ok, välillä koiran tarkkaavaiseksi saaminen vaatii turhan paljon aikaa ja perusasennossa pysyminen käskyllä vahvostamista. Isoin puute oli kuitenkin tehtävien ulkopuolinen käytös: odotus sujui hyvin näkösuojassa, mutta hihnakäytös treenipaikalle siirryttäessä ja pois tullessa oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää. Tarmo veti ja kitisi hihnassa, tässä onkin sitten jatkollekin tekemistä. Ylipäätään malttiharjoitteluun saisi panostaa huomattavasti enemmän, varsinkin kun työskentelyn saisi varmemmalle pohjalle eikä näiden perusasioiden onnistumista tarvitsisi arvuutella!

Loput kuvat treeneistä löytyvät galleriasta. Kuvat Tarmosta on ottanut Sari Niskanen, kiitoksia!