Tarmo kävi viettämässä viime viikolla muutaman päivän kaupunkiresidenssissään Kuopiossa. Tämä oli ensimmäinen useamman yön visiitti, sillä aiemmin se on ollut siellä vain lyhyempiä pätkiä. Irtautuminen kotielelystä opiskelumuusaksi tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä Tarmon hihnakäytös on alkanut viime aikoina luisua sikailun puolelle. Pentueläin haluaisi osoittaa rakkauttaan maailmaa ja kaikkia vastaantulijoita kohtaan! Tietenkin sillä varauksella, että ne eivät näytä liian peloittavilta.

Muilta osin hihnassa kulkeminen onnistuu kuten kuulukin, eli ongelmia on ollut lähinnä ohittamisten kanssa. Mutta ohitustilanteiden harjoittelu on osoittautunut yllättävän vaikeaksi ilman vastaantulijoita! Käytännössä kun lenkeillä ei tule vastaan juuri ketään. Joten silloin harvoin kun tilaisuus ohittamiseen tarjoutuu, menee se usein ohi ihan vain tilannetta ihmetellessä ja innostuksesta hökeltäessä. Koiran osalta siis, useimmiten. ;)

Kaupungissa sen sijaan vastaantulijoista ei ollut puutetta. Siellä hihnakäytöstä oli helppo harjoitella ihan tavallisten lenkkien yhteydessä, ja Tarmolle sai kätevästi muistutettua kuinka käyttäydytään koiriksi. Muutaman päivän jälkeen kävelijät ja ohi ajavat autot jäivät jo huomiotta, mutta isompien häiritekijöiden - kuten edestä lentoon lehahtavan sorsaparven - kohdalla ei enää itsehillintä meinannut riittää. Lintuparvet noin yleensäkin näyttivät olevan aika jänskä ilmiö, niitä piti seurailla pennun koko intensiteetin voimin!

Hyvää treeniä ollaan saatu myös toiseen arkiseen ongelmakohtaan, vahtimiseen. Kerrostalossa jokaiseen rasahdukseen ei voi reagoida, ja jos välillä ääntä sitten pääsikin, osasi Tarmo myös melko hyvin rauhoittua huomautuksesta. Tosin öisin ovella rapisevaan postimiehen toiminta ei voinut olla mitään muuta kuin epäilyttävää, ja kun en itse ollut silloin ehkä ihan skarpeimmillani, saattoi Tarmo muutaman kerran ehtiä ilmaista mielipiteensä ihan ääneen...



Tällä viikolla sen sijaan ollaan aloiteltu Savon Nuuskujen peruskurssilla, myöskin Kuopiossa. Kurssilla liikkellle on lähdetty ihan perusasioista, kontaktista ja perusasennosta alkaen. Tähän mennessä käydyt asiat ovatkin olleet jo entuudestaan tuttuja, mutta kertailu ei toki ole koskaan pahitteeksi. Kurssin suurinta antia onkin ollut häiriötreeni, sillä sitä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Muut koirat eivät juurikaan tunnu haittaavan silloin kuin tehdään, mutta odotteluajoilla huomaa selkeästi, kuinka ympärillä oleva häiriö vaikuttaa. Rauhoittuminen onnistuu sitä pyytäessä, mutta muuten tehtävien välissä Tarmo ei meinaa kestää nahoissaan. Uusi tapa purkaa energiaa onkin hyppiminen ja hihnan pureminen, mikä on todella ärsyttävää. Onneksi päästään nyt treenailemaan tätä!

I guess that's how the future's done.

Tarmo täytti maanantaina 16 viikkoa, säkää on tullut noin 40 cm ja paino noussut 9,1 kiloon. Eläinlääkärissä on käyty hakemassa tehosterokotus ja yksi hammaskin on jo irronnut alhaalta eturivistä! Neljäkuukatisposetuksesta näkyy taas aikamoinen ero muutaman viikon takaiseen, vaikka tuntuu että se ei olisi ehtinyt muuttua paljoakaan tässä ajassa.

Maanantaina aloitettiin myös pentutoko! Tarmo taisikin olla kurssinsa nuorin, osa oli jo hieman edistyneempien ryhmästä. Jotenkin jännitti aluksi mennä sen kanssa minnekään, sillä eihän se osaa vielä yhtään mitään ja on noin kakarakin vielä, mutta toisaalta olen kyllä tosi tyytyväinen että päästiin mukaan näin näppärästi. Ja stressaamiset osoittautuivat kyllä ihan turhiksi, sillä Tarmo oli suorastaan mainio! Se jaksoi keskittyä omiin tehtäviinsä hyvin ja oli kivasti yhteistyössä. Eikä toki treenaaminenkaan ollut vielä mitään oikeaa tokoa, vaan harjoiteltiin ihan yhdessä toimimista ja sitä, että tekeminen on superkivaa. Päästiin myös kokeilemaan perusasennon alkeita, ja kotiharjoituksissa ne ovatkin alkaneet jo sujumaan. Odotteluaikaa vain jäi aika paljon, eikä Tarmo enää meinannut jaksaa rauhoittua lopussa.

"Treenaaminen" pennun kanssa oli kyllä todella omituinen kokemus, sillä olin niin tottunut aikuisen koiran helppouteen. Muualla siihen on jo oppinut, mutta treeneistä oli niin selkeä skeema että melkein hämmensi kun koira ei käynytkään automaattisesti lepäämään oman vuoron ja itsenäisten harjoitusten välillä. :D

Tarmo pääsi tutustumaan hieman suurempiin ympyröihin Kuopioon suuntautuneen reissun yhteydessä. Automatkailu sujuu jo oikein leppoisasti omassa häkissä auton takaluukussa, ja tälläkin kertaa Tarmo rauhoittui heti autoon päästyään. Se on itse asiassa alkanut haluata itsekin kyytiin, näköjään muistaa jo että silloin pääsee häkkiin - mikä on tietysti superkivaa, sillä siitähän saa namia!

Kuopion keskustassa käytiin hieman kävelemässä ja katselemassa, sekä torilla istuttiin ja ihmeteltiin hetki. Tarmo sai paljon ihailijoita ja pääsi tutustumaan jopa vossikkahevoseen! Se oli kyllä ihanan reipas uudessa paikassa, eikä toriremonttikaan tuntunut juuri häiritsevän. Jonkun kovaäänisen koneen ohittamista piti ensin miettiä hetki, mutta siitäkään ei ollut loppujen lopuksi mitään ongelmaa. Sen kanssa on kyllä tosi kiva liikkua!

Vaihtelun vuoksi olikin ihan hyvä päästä katsomaan vähän erilaisiakin maisemia, sillä pikkukylällä ei ole juuri nähtävää vaikka aivan keskustaan menisi.

Uusiin paikkoihin tutustumisen lisäksi Tarmo on treffannut koirakavereita. Uusi tuttavuus oli ihastuttava bologneseneiti Minea ja samalla tuli moikattua myös suomenlapinkoiravanhus Milli. Tarmo ei tuntunut jännittävän ensitapaamisella juuri ollenkaan, vaan tutustumisen jälkeen oli heti valmis leikkimään. Minea vain oli niin vikkelä, ettei pentu meinannut kestää ollenkaan perässä!

Lisäksi tavattiin taas Leoa, ja kovin riitti pojilla taaskin vauhtia. Tällä kertaa käytiin myös rannalla ja pennut pääsivät tutustumaan veteen - Tarmo ihan ensimmäistä kertaa kunnolla! Aikaisemmin ollan oltu aika vaikeiden rantojen läheisyydessä, mutta nyt veteen pääsi helposti eikä se ollut kovin syvää. Eikä veljeksiä tarvinnut ainakaan houkutella veteen, vaan ne juoksivat itse suoraa kyytiä järveen. Vaikka vielä ei varsinaisesti uitukaan, vaikutti alku ainakin kovin lupaavalta!

Lisää kuvia päivitetty myös galleriaan!

Vietimme viikonlopun Siipiveikon kenneltreffien merkeissä Loimaalla. Kokemus oli todella mahtava! Oli upeaa päästä tutustumaan niin koiriin kuin uusiin ihmisiinkin, ja uutena joukkoon tuleminen tuntui helpolta.

Matkustaminen kävi onneksi samalla kyydillä Leon omistajien kanssa. Seuraa oli niin itselle kuin myös pennuille, jotka kulkivat samassa häkissä. Välillä riittikin rytinää ja haukahduksia poikien painiessa hetken ennen kuin nukahtivat uudelleen, ja vaikka matkalla riittikin pituutta se meni oikein mukavasti.

Painit jatkuivat myös perillä, sillä viikonlopun aikana ehdittiin tavata myös veljet Ahti ja Koda. Leikkien lisäksi tapaamisen antia olivat myös koulutukset, ja olimmekin penturyhmässä molempina päivinä. Treenien aikana keskityttiin erityisesti yhteistyöhön ja käytiin läpi paljon hyödyllisiä asioita tulevaisuutta ajatellen. Tarmo pääsi myös tutustumaan uuteen riistaan, sillä näytillä oli variksen lisäksi lokki sekä kani. Aluksi suhtautuminen näytti hieman nihkeältä, olisiko ollut vielä uninen, mutta nopeasti se muisti homman nimen ja yritti loppujen lopuksi jopa raahata valtavaa, jäistä kaniakin!

Tapaamisen aikana oli hauska nähdä kuinka samanlaisia, mutta silti niin erilaisia pennut olivat luonteiltaan. Myös ulkonäöstä löytyi kovin samanoloisia piirteitä, mutta Tarmo erosi muista erityisesti turkillaan - veljien pörröisyyteen verrattuna se näytti kovin sileäkarvaiselta. Myös vanhempien koirien työskentelyä oli hienoa päästä seuramaan ja oppimaan taas uutta nomesta!

Tänään puolestaan käytiin pienellä retkellä metsässä ja otin kamerankin mukaan, mutta valoa oli sen verran niukasti ja meno lennokasta, että suurimmasta osasta kuvia tuli jokseenkin julkaisukelvottomia. Joka tapauksessa Tarmolla ainakin näytti olevan hauskaa, paljon uutta tutkittavaa löytyi taaskin ja maastossa oli mukava revitellä!