Archive for joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja lienee aika kokoilla keskeisimmät kokemukset yhteen. Blogi jäi tänä vuonna syystä tai toisesta jotenkin vähäiselle huomiolle, ja useampikin asia josta ajattelin kirjoittaa jäi pois. Ehkäpä tämän, vuoden viimeisen, kirjoituksen myötä nyt päästään ajan tasalle.

Heti kärkeen on ehdottomasti mainittava, kuinka paljon Tarmo on kasvanut vuoden aikana. Ja kasvanut nimenomaan pääkopan osalta, ulkoisestihan tuo on yhä tuommoinen karvaton rimpula (mistä itse asiassa olen oppinut tykkäämään viime aikoina valtavasti, vähemmän karvaa kantamassa kuraa sisälle!). Siitä on kehkeytynyt tosi kiva koira, ja ihan peruselämisestäkin on ollut monin tavoin helpompaa ja jotenkin luotettavampaa. Malttia on tullut lisää ja kykyä rauhoittua tarvittaessa, ylimääräinen härvääminen on vähentynyt mutta silti tekemiseen löytyy valtavasti draivia. Kehitystä on tapahtunut myös itsevarmuuden kanssa, ja varsinkin alkuvuoden tilanteesta, jolloin ongelmat näkyivät erityisesti nomessa, on päästy eteenpäin. Tästä kiitos kuuluu osaltaan myös hyvien treenivinkkien antajille, tekemisessä keskityttiinkin hyvän aikaa rentoon fiilikseen ja jännittävistä tilanteista yli pääsemiseen. Edelleen tekemistä on, vaikka se näkyy nykyään ehkä hieman erilaisissa osa-alueissa kuten keskittymisessä ja hihnakäytöksessä. Pienen rauhoittumisen myötä tekemiseen on kuitenkin tullut uutta hallittavuutta ja Tarmon kanssa on entistä mahtavampaa tehdä töitä, yhdessä.


Terveyden osalta harmitusta aiheuttivat hampaat. Purenta tuntui jumahtaneen paikoilleen, ja vaikutti ensimmäistä kertaa haittaavan koiraa, joten Tarmo kävi syksyllä hammaslääkärissä. Siellä alakulmahampaita lyhennettiin niin, etteivät ne enää osu kitalakeen. Operaatio mietitytti kovasti ja vielä koiraa paikan päälle viedessä ajatus tuntui pelottavalta, mutta toimenpide ei ollut loppujen lopuksi niin suuri kuin miltä se ehkä etukäteen vaikutti. Erityisesti helppous koira kannalta - hampaita sai käyttää normaalisti heti kotiin päästyä - yllätti. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuukin hölmöltä jos asian hoitamista olisi vielä pitkittänyt. Ensimmäinen jälkitarkastus hampaiden tiimoilta on luvassa heti alkuvuodesta, toivotaan että kaikki on kunnossa!

Vuoden aikana on menty myös paljon eteenpäin harrastusten parissa, vaikka hiljaisempi jaksokin mahtui mukaan kirjoitusteni takia. Kesän aikana starttailtiin myös uutta harrastusta, agilityä, joskin lähinnä höntsäilymielessä. Käytiin läpi esteitä ja pieniä radanpätkiä, ja suurimpana saavutuksena taisi olla keppien opettaminen. Siitä jäi video ottamatta, mutta parilla viimeisellä kerralla mentiin todistettavasti kahtatoista keppiä! Huomasin myös, kuinka hyvin olin itse ehtinyt unohtaa ohjauskuviot... Suurimmat hankaluudet olivatkin lähinnä omassa ohjaamisessani. 


Vakavammin, jos niin voi sanoa, tehtiin kuitenkin tokoa. Päästiin tosi kivasti eteenpäin ja yhtenä vuoden kohokohtana meidät hyväksyttiin tokorinkiin Kuopiossa. Tosi monentasoisten koirien treenaamisen seuraaminen on ollut antoisaa, mutta ennen kaikkea ringissä ollaan päästy pureutumaan myös meidän isoimpiin puutteisiin. Rinki onkin ehkä eniten meidän tekemistä kehittäneitä asioita, sen ansiosta on saatu esille mm. ongelmat häiriöiden kanssa. Samoissa puitteissa päästiin myös kuukausi sitten osallistumaan ensimmäiseen ulkopuolisen kouluttajan, Riitta Kivimäen, valmennukseen, joka oli mahtava kokemus. Sieltä saadut näkemykset antoivat uutta kulmaa useammankin liikkeen treenaamiseen.

Nomeasiat sen sijaan jäivät vähemmälle kuin suunnittelinkaan, varsinkin loppuvuodesta. Kesällä teimme aktiivisemmin ja treenasimme erityisesti taippareita silmällä pitäen, ja koedebyyttikin tehtiin alkusyksystä niissä merkeissä. Läpi ei mennyt, eikä voi varsinaisesti sanoa edes kisakokemusta kerryttäneen sikäli kun reissu tyssäsi jo vesityöhön, mutta ainakin nyt polttelee päästä kokeilemaan pian uudestaan. Harmi, ettei meille mahdollisia taippareita ollut enää myöhemmin syksyllä.


Siitä päästäänkin hyvin alkavan vuoden tavoitteisiin: listalla ykkösenä komeilee taipparit. Noutajajuttujen osalta tulisi ylipäätään ryhdistäytyä treenaamaan enemmän ja saada ainakin alokkaan sisältöä haltuun. Tokossa taas ensi vuoden tavoitteena on päästä korkkaamaan koeura. Myös lonkka- ja kyynärkuvaukset olisi tarkoitus suorittaa alkuvuodesta pois alta, toivotaan niiden ja muunkin osalta hyvää terveyttä. Uusi vuosi tuo toivottavasti mukanaan myös muuton ja sen myötä isompia muutoksia, joten täytynee ottaa vielä itselle tavoitteeksi kirjoitella blogia hieman aktiivisemmin!