Käytiin lauantaina 13.2. ekaa kerta mölleissä! Kyllä jännitti vielä ajomatkalla, mutta paikan päällä oli sitten niin paljon muuta tekemistä ettei ehtinyt miettimään liikoja. Sinällään noissa alon liikkeissä ei ole yleensä ollut sen ihmeempiä, ja rehellisesti sanottuna eniten kuumotti paikkis. Pohjalla oli muutama aika kehno paikallamakuu, vilkuilua yms, ja asenteessa olisi parantamisen varaa. Eikä varsinaisesti rauhoittanut, että siirtyminen paikalle ei ollut erityisen hillitty vaan koira hösäsi hihnassa minkä kerkesi. Skarppasi kuitenkin kun päästiin riviin, ja onneksi se minuutti oli kuitenkin aika nopeasti ohi. :)

Paikkamakuu: 9 - Lopun perusasennossa lähti hivuttamaan itsekseen ylöspäin ennen käskyä, ei kuitenkaan vaikuttanut reagoineen muiden käskyihin.

Seuraaminen: 8½ - Ei tuntunut olevan alussa mukana ihan täpöllä, eka vasemmalle käännös tosi nihkeä ja ekassa pysäytyksessä jäi hakemaan paikkaa ennen kuin istui. Nopeuden muutoksissa taisi pudotella kontaktia. Olennaisin miinus kuitenkin vika perusasento, jossa ei istunut.

Liikkeestä maahan: 10

Luoksetulo: 10

Noutoesineen pitäminen: 10

Kaukot: 0 - Ajattelin, että kaukot menisi puihin liikkurin käsimerkkien takia, mutta ei juurikaan reagoinut niihin. Eikä sen puoleen käskyynkään, ei siis noussut istumaan. Tehnyt aiemmin samalla tavalla kerran tai pari treeneissä ja nimenomaan koemaisessa treenissä.

Estehyppy: 10 - Hyppäsi varmaan suoraan istualtaan, ihan järjettömän pitkällä loikalla :D

Kokonaisvaikutus: 9

Yhtensä 169,5 pistettä, eli ALO1 olisi tullut. Lisäksi noilla pisteillä irtosi sijoitus 2/9. Tuomarina toimi Marko Puranen.

Jälkikäteen saatiin kommenttia, että tekeminen oli näyttänyt paremmalta kuin treeneissä. Jännä, sillä itsestä tuntui että Tarmo olisi voinut olla vielä paremminkin mukana. Oma virhe oli myös ehkä ennen kaukoja se, että koira ei pysynyt kiireisenä tuomarin kommenttien aikana ja sekin varmasti sekotti osaltaan liikettä. Kaikkiaan Tarmo teki kuitenkin varsin kivasti ja kokonaisuudesta jäi hyvä fiilis!

Palkintona oli pussillinen possunkorvia

Käytiin lauantaina taippareissa ja jo etukäteen ajattelin että nyt saadaan vihdoin jotain aiheellista kirjoitettavaa blogiin, meni läpi tai ei. Eihän ne nyt sitten menneet läpi, mutta jälkipolville kerrottavatkin jäivät tällä kerralla vähäisiksi. Taippariepisodi kului kutakuinkin näin: Oltiin iltapäivän toinen koirakko, eli alun ilmoittautumisen ja sosiaalisen käyttäytymisen jälkeen siirryttiin odottelemaan odotuspaikalle omaa vuoroa. Kun kutsu kävi, siirryttiin suorituspaikalle, kuunneltiin vesityön alkubrieffaus ja aloitettiin. Lokki veteen ja käskyä koiralle, joka ei kai sitten ollutkaan yhtä valmis kuin ohjaaja. Luvan saatuaan lähti heti, mutta matka tyssäsikin rantaveteen. Se ei vaan päässyt siitä eteenpäin, itseluottamus loppui kesken tai koejänskätyksessä pääsi unohtumaan miten uidaan. Yritti siis useamman kerran lähteä uimaan, ja tuomari heitti vielä lokin maallekin jotta nähtiin oliko ongelma riistassa vai uimisessa. Ei suoraan tarttunut lokkiin, mutta nosti sen kuitenkin hieman avustettuna ja toi puoleen matkaan. Eipä siis sekään ollut turhan mallikas suoritus, mutta selkeästi suurin vaikeus oli tällä kertaa uimaan lähdössä.

Koehan toki keskeytettiin tässä vaiheessa ja tuloksena oli NOU0. Yleisvaikutelmaan kirjattiin "Rauhallisen oloinen koira, jonka valitettava kieltäytyminen vesityöstä aiheuttaa kokeen keskeytymisen." Harmitus oli toki suuri, ja erityisesti koska nyt koko koe tyssäsi heti alkuunsa. Yhtenä jännittävimpänä osana olin odottanut koepäivältä näkeväni kuinka Tarmo suorittaa tehtäviä, erityisesti hakua, uudessa paikassa ja koetilanteessa. Nyt se jäi selvittämättä, ja voi vain arvailla kuinka paljon loppujen lopuksi juuri se erilaisen tilanteen jännäily ja koiran epävarmuus vaikuttivatkaan kieltäytymiseen.

Mieleen jäi taipparipäivältä kuitenkin toinenkin juttu, ja se oli Tarmo käytös koepaikalla. Tämän sisäistäminen kestikin pidempään, sillä käytöksessä ei ollut mitään ongelmia. Se oli siis vähän niin kuin sen pitäisikin olla: hyvää ja rauhallista. Tätä miettiessäni se vain muutamien kuukausien takainen sikailu ja yleinen levottomuus tuntui hätkähdyttävän kaukaiselta. Helposti sitä tottuu hyvälle ja unohtaa kuinka se sama koira on osannut härvätä tasan jokaisen luppohetken vain joku aika sitten!


Mitä pidempään koetta pyörittelee mielessä, harmitus jää taka-alalle. Tässä nyt pääsi näkemään kuitenkin aika hyvin koiran tämänhetkisen tason, joka ei selvästi ole riittävä itsevarmuuden osalta. Päällimmäisenä onkin vain tyytyväisyys kelvosta käyttäytymisestä - selvästi kuitenkin jotain on mennyt perille. Tällä uudella puhdilla treeneissä jatketaan muuttujiin totuttelua ja lisätään koemaisia harjoituksia. Lisäpanostuksena täytynee tsekkailla myös erilaisia rantoja niin pitkään kuin kelit vielä sallivat. Taipparimahdollisuuksia ei enää tälle vuodelle ole meidän osalta, joten seuraavaa kautta odotellessa!