For a better day

Käytiin lauantaina taippareissa ja jo etukäteen ajattelin että nyt saadaan vihdoin jotain aiheellista kirjoitettavaa blogiin, meni läpi tai ei. Eihän ne nyt sitten menneet läpi, mutta jälkipolville kerrottavatkin jäivät tällä kerralla vähäisiksi. Taippariepisodi kului kutakuinkin näin: Oltiin iltapäivän toinen koirakko, eli alun ilmoittautumisen ja sosiaalisen käyttäytymisen jälkeen siirryttiin odottelemaan odotuspaikalle omaa vuoroa. Kun kutsu kävi, siirryttiin suorituspaikalle, kuunneltiin vesityön alkubrieffaus ja aloitettiin. Lokki veteen ja käskyä koiralle, joka ei kai sitten ollutkaan yhtä valmis kuin ohjaaja. Luvan saatuaan lähti heti, mutta matka tyssäsikin rantaveteen. Se ei vaan päässyt siitä eteenpäin, itseluottamus loppui kesken tai koejänskätyksessä pääsi unohtumaan miten uidaan. Yritti siis useamman kerran lähteä uimaan, ja tuomari heitti vielä lokin maallekin jotta nähtiin oliko ongelma riistassa vai uimisessa. Ei suoraan tarttunut lokkiin, mutta nosti sen kuitenkin hieman avustettuna ja toi puoleen matkaan. Eipä siis sekään ollut turhan mallikas suoritus, mutta selkeästi suurin vaikeus oli tällä kertaa uimaan lähdössä.

Koehan toki keskeytettiin tässä vaiheessa ja tuloksena oli NOU0. Yleisvaikutelmaan kirjattiin "Rauhallisen oloinen koira, jonka valitettava kieltäytyminen vesityöstä aiheuttaa kokeen keskeytymisen." Harmitus oli toki suuri, ja erityisesti koska nyt koko koe tyssäsi heti alkuunsa. Yhtenä jännittävimpänä osana olin odottanut koepäivältä näkeväni kuinka Tarmo suorittaa tehtäviä, erityisesti hakua, uudessa paikassa ja koetilanteessa. Nyt se jäi selvittämättä, ja voi vain arvailla kuinka paljon loppujen lopuksi juuri se erilaisen tilanteen jännäily ja koiran epävarmuus vaikuttivatkaan kieltäytymiseen.

Mieleen jäi taipparipäivältä kuitenkin toinenkin juttu, ja se oli Tarmo käytös koepaikalla. Tämän sisäistäminen kestikin pidempään, sillä käytöksessä ei ollut mitään ongelmia. Se oli siis vähän niin kuin sen pitäisikin olla: hyvää ja rauhallista. Tätä miettiessäni se vain muutamien kuukausien takainen sikailu ja yleinen levottomuus tuntui hätkähdyttävän kaukaiselta. Helposti sitä tottuu hyvälle ja unohtaa kuinka se sama koira on osannut härvätä tasan jokaisen luppohetken vain joku aika sitten!


Mitä pidempään koetta pyörittelee mielessä, harmitus jää taka-alalle. Tässä nyt pääsi näkemään kuitenkin aika hyvin koiran tämänhetkisen tason, joka ei selvästi ole riittävä itsevarmuuden osalta. Päällimmäisenä onkin vain tyytyväisyys kelvosta käyttäytymisestä - selvästi kuitenkin jotain on mennyt perille. Tällä uudella puhdilla treeneissä jatketaan muuttujiin totuttelua ja lisätään koemaisia harjoituksia. Lisäpanostuksena täytynee tsekkailla myös erilaisia rantoja niin pitkään kuin kelit vielä sallivat. Taipparimahdollisuuksia ei enää tälle vuodelle ole meidän osalta, joten seuraavaa kautta odotellessa!

Ei kommentteja on "For a better day"

Lähetä kommentti