Vaikka blogin perusteella ei ehkä äkkiseltään niin ajattelisikaan, me myös treenataan. Treeniblogin päivittämisen jälkeen ei oikein enää kehtaa jäsennellä toista, julkaisukelpoista tekstiä. Nyt viimeisimpänä takana ovat kuitenkin erittäin hyvät nome-treenit, joista kelpaakin ehkä kirjoitella. Sillä kuten aina, osaavampien koirien työskentelyn seuraaminen oli antoisaa, mutta myös oma vuoro oli tänään oikein onnistunut. Tämä korostui varsinkin viimeisimpien, ei niin onnistuneiden riistatreenikokemuksien valossa. Viimeisimmällä kerralla kun teimme taipparimaisen hakuruudun variksilla Tarmo kävi siis tsekkaamassa kaikki linnut läpi ennen kuin suostui tuomaan ensimmäistäkään. Ja seuraavaksi, kun ajattelin puuttua asiaan yhden variksen ruudulla, se ei sitten nostanut lainkaan varista.
Aloitettiinkin tällä kertaa variksella, heittämällä se kuin taipparien hakuruudun alussa. Eikä nyt linnun kanssa tarvinnutkaan epäröidä, vaan se palautui nopeasti käteen. Seuraavaksi hakua, edelleen kuitenkin sillä yhdellä riistalla, ja ylösotto oli yhtä lailla spontaani kuin heitossa. Palauttaessa vain taisi tökätä itsensä johonkin, koska kiljahti ja pudotti variksen. Kehotuksella kuitenkin kävi hakemassa ja toi perille asti, ja tarkastuksen myötä koirakin vaikutti kaikin puolin ehjältä. Suhtautuminen riistaan oli kaikin puolin positiivinen yllätys, mutta toisaalta olisi myös ihan kiva tietää mikä siinä välillä mättää.
Jatkettiin tehtäviä vielä riistalla kun se kerran oli sulatettuna, joten seuraavaksi linjaa motivoituna. Viimeisimmästä linjatreenistä oli kerennyt jo vierähtää jonkun aikaa, joten alkuun kieltämättä mietitytti kuinkahan se onnistuu. Ilmeisesti oli kuitenkin hyvin muistissa sillä myös linja sujui oikein mukavasti. Seuraavaksi yhdistettiin kaksi ykkömarkkeerausta veteen damilla, joiden välissä linja tuttuun paikkaan varikselle. Selkeästi nyt pinnalla ollut vesityöskentely näkyi ja odotusarvo päästä noutoon oli sen verran suuri että olisi varmasti karannut noutoon, ellen olisi ottanut Tarmoa varmuuden vuoksi taippariotteeseen. Samoin linjalle lähetys vaati huomion herättelyn ennen kuin uskalsi lähettää linjalle pois päin vedestä. Vesityössä oli kuitenkin mukava huomata, että uimatyyli oli kohdillaan, muutamaa alun pärskäytystä lukuunottamatta!
Näiden treenien onnistumisista huolimatta myös puutteita nousi esiin. Noin yleisesti ottaen selkeimpänä oli tällä kerralla tehtävien välissä toimiminen. Vaikka käytös sinällänsä on ihan ok, välillä koiran tarkkaavaiseksi saaminen vaatii turhan paljon aikaa ja perusasennossa pysyminen käskyllä vahvostamista. Isoin puute oli kuitenkin tehtävien ulkopuolinen käytös: odotus sujui hyvin näkösuojassa, mutta hihnakäytös treenipaikalle siirryttäessä ja pois tullessa oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää. Tarmo veti ja kitisi hihnassa, tässä onkin sitten jatkollekin tekemistä. Ylipäätään malttiharjoitteluun saisi panostaa huomattavasti enemmän, varsinkin kun työskentelyn saisi varmemmalle pohjalle eikä näiden perusasioiden onnistumista tarvitsisi arvuutella!
Loput kuvat treeneistä löytyvät galleriasta. Kuvat Tarmosta on ottanut Sari Niskanen, kiitoksia!
