Nielaisen auringon, loistan valoa ja rakkautta vastaantulijoille

Tarmo kävi viettämässä viime viikolla muutaman päivän kaupunkiresidenssissään Kuopiossa. Tämä oli ensimmäinen useamman yön visiitti, sillä aiemmin se on ollut siellä vain lyhyempiä pätkiä. Irtautuminen kotielelystä opiskelumuusaksi tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä Tarmon hihnakäytös on alkanut viime aikoina luisua sikailun puolelle. Pentueläin haluaisi osoittaa rakkauttaan maailmaa ja kaikkia vastaantulijoita kohtaan! Tietenkin sillä varauksella, että ne eivät näytä liian peloittavilta.

Muilta osin hihnassa kulkeminen onnistuu kuten kuulukin, eli ongelmia on ollut lähinnä ohittamisten kanssa. Mutta ohitustilanteiden harjoittelu on osoittautunut yllättävän vaikeaksi ilman vastaantulijoita! Käytännössä kun lenkeillä ei tule vastaan juuri ketään. Joten silloin harvoin kun tilaisuus ohittamiseen tarjoutuu, menee se usein ohi ihan vain tilannetta ihmetellessä ja innostuksesta hökeltäessä. Koiran osalta siis, useimmiten. ;)

Kaupungissa sen sijaan vastaantulijoista ei ollut puutetta. Siellä hihnakäytöstä oli helppo harjoitella ihan tavallisten lenkkien yhteydessä, ja Tarmolle sai kätevästi muistutettua kuinka käyttäydytään koiriksi. Muutaman päivän jälkeen kävelijät ja ohi ajavat autot jäivät jo huomiotta, mutta isompien häiritekijöiden - kuten edestä lentoon lehahtavan sorsaparven - kohdalla ei enää itsehillintä meinannut riittää. Lintuparvet noin yleensäkin näyttivät olevan aika jänskä ilmiö, niitä piti seurailla pennun koko intensiteetin voimin!

Hyvää treeniä ollaan saatu myös toiseen arkiseen ongelmakohtaan, vahtimiseen. Kerrostalossa jokaiseen rasahdukseen ei voi reagoida, ja jos välillä ääntä sitten pääsikin, osasi Tarmo myös melko hyvin rauhoittua huomautuksesta. Tosin öisin ovella rapisevaan postimiehen toiminta ei voinut olla mitään muuta kuin epäilyttävää, ja kun en itse ollut silloin ehkä ihan skarpeimmillani, saattoi Tarmo muutaman kerran ehtiä ilmaista mielipiteensä ihan ääneen...



Tällä viikolla sen sijaan ollaan aloiteltu Savon Nuuskujen peruskurssilla, myöskin Kuopiossa. Kurssilla liikkellle on lähdetty ihan perusasioista, kontaktista ja perusasennosta alkaen. Tähän mennessä käydyt asiat ovatkin olleet jo entuudestaan tuttuja, mutta kertailu ei toki ole koskaan pahitteeksi. Kurssin suurinta antia onkin ollut häiriötreeni, sillä sitä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Muut koirat eivät juurikaan tunnu haittaavan silloin kuin tehdään, mutta odotteluajoilla huomaa selkeästi, kuinka ympärillä oleva häiriö vaikuttaa. Rauhoittuminen onnistuu sitä pyytäessä, mutta muuten tehtävien välissä Tarmo ei meinaa kestää nahoissaan. Uusi tapa purkaa energiaa onkin hyppiminen ja hihnan pureminen, mikä on todella ärsyttävää. Onneksi päästään nyt treenailemaan tätä!