Nielaisen auringon, loistan valoa ja rakkautta vastaantulijoille

Ei kommentteja
Tarmo kävi viettämässä viime viikolla muutaman päivän kaupunkiresidenssissään Kuopiossa. Tämä oli ensimmäinen useamman yön visiitti, sillä aiemmin se on ollut siellä vain lyhyempiä pätkiä. Irtautuminen kotielelystä opiskelumuusaksi tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä Tarmon hihnakäytös on alkanut viime aikoina luisua sikailun puolelle. Pentueläin haluaisi osoittaa rakkauttaan maailmaa ja kaikkia vastaantulijoita kohtaan! Tietenkin sillä varauksella, että ne eivät näytä liian peloittavilta.

Muilta osin hihnassa kulkeminen onnistuu kuten kuulukin, eli ongelmia on ollut lähinnä ohittamisten kanssa. Mutta ohitustilanteiden harjoittelu on osoittautunut yllättävän vaikeaksi ilman vastaantulijoita! Käytännössä kun lenkeillä ei tule vastaan juuri ketään. Joten silloin harvoin kun tilaisuus ohittamiseen tarjoutuu, menee se usein ohi ihan vain tilannetta ihmetellessä ja innostuksesta hökeltäessä. Koiran osalta siis, useimmiten. ;)

Kaupungissa sen sijaan vastaantulijoista ei ollut puutetta. Siellä hihnakäytöstä oli helppo harjoitella ihan tavallisten lenkkien yhteydessä, ja Tarmolle sai kätevästi muistutettua kuinka käyttäydytään koiriksi. Muutaman päivän jälkeen kävelijät ja ohi ajavat autot jäivät jo huomiotta, mutta isompien häiritekijöiden - kuten edestä lentoon lehahtavan sorsaparven - kohdalla ei enää itsehillintä meinannut riittää. Lintuparvet noin yleensäkin näyttivät olevan aika jänskä ilmiö, niitä piti seurailla pennun koko intensiteetin voimin!

Hyvää treeniä ollaan saatu myös toiseen arkiseen ongelmakohtaan, vahtimiseen. Kerrostalossa jokaiseen rasahdukseen ei voi reagoida, ja jos välillä ääntä sitten pääsikin, osasi Tarmo myös melko hyvin rauhoittua huomautuksesta. Tosin öisin ovella rapisevaan postimiehen toiminta ei voinut olla mitään muuta kuin epäilyttävää, ja kun en itse ollut silloin ehkä ihan skarpeimmillani, saattoi Tarmo muutaman kerran ehtiä ilmaista mielipiteensä ihan ääneen...



Tällä viikolla sen sijaan ollaan aloiteltu Savon Nuuskujen peruskurssilla, myöskin Kuopiossa. Kurssilla liikkellle on lähdetty ihan perusasioista, kontaktista ja perusasennosta alkaen. Tähän mennessä käydyt asiat ovatkin olleet jo entuudestaan tuttuja, mutta kertailu ei toki ole koskaan pahitteeksi. Kurssin suurinta antia onkin ollut häiriötreeni, sillä sitä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Muut koirat eivät juurikaan tunnu haittaavan silloin kuin tehdään, mutta odotteluajoilla huomaa selkeästi, kuinka ympärillä oleva häiriö vaikuttaa. Rauhoittuminen onnistuu sitä pyytäessä, mutta muuten tehtävien välissä Tarmo ei meinaa kestää nahoissaan. Uusi tapa purkaa energiaa onkin hyppiminen ja hihnan pureminen, mikä on todella ärsyttävää. Onneksi päästään nyt treenailemaan tätä!

Hei ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti

Ei kommentteja
Kesä tuli ja meni ja näemmä blogikin lomaili sen ajan. Nyt taas arjen alettua pitänee katkaista radiohiljaisuus kertailemalla kesän tapahtumia!

Aika on mennyt jälleen hurjan nopeasti ja erityisen konkreettisesti sen tajusi Tarmon täyttäessä puoli vuotta. Sehän on melkein kuin iso koira! Kuuden kuukauden kunniaksi taltioitiin uusi kasvukuva ja strategisiksi mitoiksi todettiin n. 47 cm korkeutta ja painoa 13,6 kiloa. Kuvasta kiitos taas Emilialle!


Loma aloiteltiin kotimaanmatkailulla, pienellä reissulla joka suuntautui Turun saaristoon. Tarmo osoittautui kelvoksi matkakoiraksi ja sen kanssa oli mukava liikkua. Kun oma lauma oli koossa vieraat paikat eivät tuntuneet haittavan lainkaan eikä majoittumisessakaan ollut ongelmia. Pitkien automatkojen vaikutuksen tosin huomasi silloin, kun Tarmo pääsi lenkille ja juoksemaan irti - vauhtia nimittäin riitti!

Lisäksi käytiin Tampereen seudulla pentutreffien merkeissä. Tapaamisen yhteydessä vietettiin myös muutama päivä Tampereella kyläillessä ja Tarmo sai taas uusia kokemuksia. Samalla reissulla käytiin mm. Hatanpään arboretumissa ihastelemassa upeita istutuksia, mutta Tarmon mielestä lampi sorsineen taisi olla kiinnostavampi.


Yksi kesän kohokohdista oli kyllä ehdottomasti Repo-pentujen tapaaminen. Päästiin treenailemaan ja kokeilemaan monipuolisesti nome-asioita Tarmon isän Rasmuksen omistajan johdolla, ja opit ovat kyllä päässeet käyttöön kotonakin! Päivä oli kaikin puolin antoisa ja oli todella mukava nähdä koko pentue koolla. Illalla kyllä huomasi päivän pituuden varsin raukeasta koirasta!

Kesään kuului myös muutama mökkiretki. Tarmo sai juosta, riehua ja uida yhden päivän Elli-cockerin kanssa saaressa ja ilmeisesti sellainen mökkielo olisi kelvannut pidemmänkin aikaa. Oli kuitenkin hienoa huomata, että myös rauhoittuminen onnistui tarpeen vaatiessa. Samalla reissulla Tarmo pääsi myös veneilemään ensimmäistä kertaa, eikä siinä tuntunut olevan ongelmia. Soutukierroksella aikansa kuikuiltuaan kävi jopa pienille torkuille veneessä!

Vapautta riitti myös toisella mökkireissulla Keski-Suomen suunnalla. Sielläkin jatkuvasti äärellään oleva vesi taisi olla pennun mielestä parasta, ainakin pienten pulahdusten määrästä päätellen. Rauhoittumista päästiin myös tällä kerralla harjoittelemaan, ja kun mitään ei tapahtunu osasi Tarmo itsekin käydä viereen lepäämään. 






Huolta sen sijaan ovat aiheuttaneet Tarmon hampaat. Alakulmurit eivät ole vieläkään siirtyneet täysin oikeille paikoilleen, vaikka hieman editystä on tapahtunut. Hampaita venytetään päivittäin ja toivotaan että oikenisivat ja mahdollisimman pian. :(

Ja vielä postauksen otsikkoon viitaten... Pitäisiköhän meidän sittenkin vaihtaa lajia ja keskittyä agilityyn? Välillä tuntuu, että painovoiman vaikutus on jotenkin puutteellinen Tarmon kohdalla. Sohvalle hypätään nykyään käsinojan yli, portin peruskorkeus ei ole pidätellyt moneen kuukauteen ja ihan vain vahingossa koira on saattanut joutua mm. pöydälle huomattuaan että treenitavarat nostettiin sinne. Satunnaisesti innostunut pentueläin vilahtaa silmien korkeudella, ja kun nenään sattuu joku oikein hyvä haju, eivät esteet juuri pidättele sitä, kuten kuvasta näkyy.


Peeäs. Galleriaan päivitelty kesän kuvia.